Näytetään tekstit, joissa on tunniste gluteeniton. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste gluteeniton. Näytä kaikki tekstit

perjantai 10. kesäkuuta 2016

Gluteenittomat sämpylät

Kuluneen parin kuukauden aikana olen tainnut paistaa perheelle sämpylöitä useammin kuin kuluneiden viiden vuoden aikana yhteensä. Tästä on kiittäminen ruokavaliomuutokseni lisäksi Kutsu vapauteen -blogista löytynyttä hyvää sämpyläohjetta. Kyseisellä ohjeella syntyy maukkaita gluteenittomia sämpylöitä ilman hiivaa. Alkuperäisessä ohjeessa on käytetty auringonkukansiemeniä, mutta ne ovat jääneet toistaiseksi meillä kokeilematta, kun niitä ei ole kaapissa ollut.


Käyttämäni ainekset:
2 kananmunaa
2 rkl turkkilaista jogurttia
1dl gluteenitonta jauhoseosta
1dl mantelijauhoa
1 rkl psylliumia
2 tl leivinjauhetta
juustoraastetta  (punainen emmental)

Vatkaa sekaisin kananmunat ja turkkilainen jogurtti. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet. Nostele taikina lusikalla uuninpelille sopivan kokoisiksi keoiksi ja ripottele päälle vähän juustoraastetta. Paista 200 asteessa noin 15 minuuttia.


Alkuperäisessä ohjeessa juustoraaste mainitaan turkkilaisen jogurtin jälkeen, ja sen määrä on "kourallinen". Voi olla, että tarkoitus olisi lisätä tuo määrä taikinan sekaan. Itse olen kuitenkin ainoastaan ripotellut raastetta sämpylöiden päälle.

Jauhoina olen käyttänyt tuon mantelijauheen lisäksi joko gluteenitonta jauhoseosta tai gluteenitonta kaurajauhoa. Molemmat toimivat; jauhoseoksella lopputulos on ehkä vähän kuohkeampi, mutta maku on hyvä kaurajauhonkin kanssa.

Turkkilaisen jogurtin tilalle olen kerran laittanut Oatlyn "creme fraiche" -kauravalmistetta,  joka ajaa hyvin asiansa jos halutaan tehdä maidoton versio. Jos taikina on tuntunut kovin paksulta, olen lorauttanut lopuksi joukkoon vähän oliiviöljyä, minkä jälkeen taikinan käsittely on ollut helpompaa.

Olen tehnyt näistä sämpylöistä myös hampurilaisia, jotka ovat maistuneet koko perheelle. Tällä ohjeella tulee noin kuusi sämpylää, joten ohje kannattaa tuplata, jos haluaa tehdä vähän isompia sämpylöitä, tai jos haluaa, että niistä riittää muillekin sen jälkeen, kun on itse syönyt "vain pari" suoraan pelliltä.

Makoisia leivontahetkiä!






tiistai 7. kesäkuuta 2016

Herkkupäiviä!

Olen tässä useamman viikon noudattanut ruokavaliota, jonka tarkoitus on ollut tukea toipumistani viheliäisistä homeoireista ja tuon h-alkuisen myrkyn laukaisemasta sairaudesta. Ensimmäinen tekemäni ruokavaliomuutos oli lisätyn sokerin pois jättäminen. Pojan diabetes-diagnoosin jälkeen - toettuani ensireaktiona syntyneestä vihasta sokeria kohtaan - lipsuin melko hallitsemattomaan sokerin mättämiseen. Verensokerimittausten, hiilarilaskentojen ja insuliinipistosten vaikutus omaan arkeeni oli se, että en ehtinyt ja jaksanut miettiä, mitä syön. Väsyneenä sitten söin suklaata, keksiä, pullaa...mitä nyt sattui sopivasti löytymään kaapista. Tai kaupan pullatiskiltä.


Sitten riitti. Oma olo alkoi olla tukkoinen ja keho väsynyt. Muistin myös, että jaksaakseni käydä taas pian töissä, minun pitäisi saada se kuuluisa tulehdustila kehostani taltutettua, eikä ruokkia sitä entisestään. Joten hus pois valkoinen sokeri! Olen lueskellut tekstejä anti-inflammatorisesta ruokavaliosta (esimerkiksi täältä), ja se on vahvistanut monia ajatuksiani tulevien ruokavaliomuutosten suhteen.

Sokerin kanssa samaa matkaa sai lähteä lipettiin myös vehnä. Se on mielestäni toiminut kehossani samalla tavalla kuin sokeri; sen syömisen jälkeen tulee usein olo "mitäs sitten söisin". Lopulta päädyin noudattamaan gluteenitonta ruokavaliota, koska tiesin monen homealtistuneen saaneen siitä apua toipumiseen.


Käytännössä ruokavalioni on nyt myös hiivaton, ja lisäksi olen rajoittanut punaisen lihan määrää. Vastaavasti olen lisännyt kasvisten osuutta ja yritän muistaa ne säännölliset kala-ateriat. Lasillinen appelsiinituoremehua silloin tällöin sopii hyvin, enkä romahda ruokavalion epäonnistumisesta vaikka jossain tuotteessa sattuisi tuoteluettelossa olemaan sana 'sokeri' - kunhan se nyt ei ole ihan ensimmäisenä. Ja kyllä, hedelmissä ja marjoissakin on sokeria - hyvä niin, sillä hyvässä muodossa se on oikein oiva polttoaine.


Tuoteluettelosta tulikin mieleeni, että lisäaineet ovat myös niin sanotusti suurennuslasin alla. Luin jostain netin uumenista ajatuksen siitä, että ruoanlaitossa pitäisi käyttää enemmän raaka-aineita ja vähemmän tuotteita. Näinhän se on. Mitä paremmin haluaa olla perillä siitä, mitä lautaselleen asettelee ja sitä kautta laittaa suuhunsa, sitä yksinkertaisempia ja puhtaampia raaka-aineita kannattaa etsiä.


Ruokavaliomuutokseni suurin osatekijä taitaa olla se, mitä on tapahtunut korvien välissä; suhtautumisessa ruokaan ja ennen kaikkea herkutteluun. Olen pyöritellyt päässäni hassua ajatusta siitä, että sokerilla ja vehnällä olen tarjonnut herkkupäiviä vain makuaistille, mutta toisenlaisilla herkuilla myös muu elimistö saa osansa herkkupäivästä. Ja minkälainen se sellainen herkkupäivä on, jossa makunautinnon jälkeen vatsa turpoilee ja väsymys iskee päälle!


En ole tässä ruokavaliossa niin fanaattinen, ettenkö voisi siitä joiltain osin joissain tilanteissa joustaa. Kun huushollimme ovella kolkutteli vatsatauti, varauduin sen mukana tuomaan erakkoelämään ostamalla helppoja ruokia, kuten nakkeja (maistuu varmimmin myös nuorimmaiselle ja takaa suolan saannin) sekä mehua (sokeria, jos ei ruoka maistu). Grillimakkara kuuluu jopa minun kesääni siinä määrin, että parit broilermakkarat on jo tullut siskon ja lasten kanssa grillailtua. Tarkoitus on tässä muuttaa omaa ruoka-ajatusmaailmaa sellaiseksi, että muutos on luonteeltaan pysyvämpi eikä hetkellinen "hampaat irvessä kärsitään nälässä" -kuuri. Yksi muutos olisi tarkoitus vielä ottaa kokeiluun, ja se on maidottomuus.


Ps. Niin se tärkein kysymys kai on, että onko ruokavaliomuutoksista ollut apua? On! Jo muutaman päivän jälkeen olo keveni turvotuksen vähentyessä. Vähitellen sormien nivelet ovat alkaneet toimia kevyemmin, eikä isoja niveliä säre. Kaupanpäällisenä on painokin tippunut pari kiloa. Jos haluan oireiden pysyvän minimissä, minun pitää välttää home- ja kemikaalialtistuksia. Jos en vältä, tunnen sen ensimmäisenä yleisessä olotilassa ja nivelissä, eikä tätä oireilua voi estää pelkällä ruokavaliolla. Esimerkiksi tässä nyt kirjoittaessani tunnen nivelissä pientä jäykkyyttä sekä poden hienoista turvotusta ja kokovartaloväsymystä. Tiedän altistuneeni lähipäivinä sisäilman epäpuhtauksille, ja kun tietty raja tulee täyteen, alkavat oireet. Summa summarum: oikeanlainen ruokavalio voi tukea elimistön toipumista ja puhdistumista epäpuhtauksista, mutta ensisijainen keino edistää toipumista on pysyä pois altisteista.

Pps. Kaikki kuvissa näkyvät herkut ovat nykyisen ruokavalioni mukaisia sallittuja herkkuja, joita nauttiessa voi vielä makunautinnon jälkeenkin olla hyvillä mielin!


torstai 11. helmikuuta 2016

Taateli-banaani-suklaakakku ripauksella kookosta

Aloitin tämän vuoden sokerittomalla tammikuulla, joka omalla kohdallani tarkoitti lisätyn sokerin hylkäämistä tai ainakin minimointia. Karkkien, suklaan, jäätelön, leivosten ja muiden kiistatta herkuiksi luettavien tuotteiden kohdalla olin aivan ehdoton. Lisäksi tarkkailin tuttujen(kin) elintarvikkeiden tuoteselosteita ja pääasiassa jätin syömättä tuotteet, jonka ainesosana oli lueteltu sokeri. Halusin haastaa itseni huomaamaan, missä kaikessa piilosokeria on - ja kuinka kirjaimellisesti piilossa se voi olla. Hedelmien ja marjojen syöntiä en rajoittanut, vaan yritin jopa lisätä osana yleistä ruokaremonttiani.

Tammikuu meni, mutta minulla ei ole aikomustakaan palata tuttuun "suklaalevy illassa ja karkkipussi jälkkäriksi" -meininkiin. Suurin motivaattori tässä on nyt kehon tulehdustilan korjaaminen. Siinä missä homealtisteiden välttäminen on toipumisen kannalta ensiarvoisen tärkeää, voin yrittää vahvistaa myös kehoni suojaa noita altisteita vastaan, tai ainakin auttaa kehoa toipumaan välttämällä tulehduksen ruokkimista entisestään. Siispä sokeri on suurennuslasin alla. Saman suurennuslasin alle on päätymässä kokeiluluontoisesti myös gluteeni. Moni homeherkkyyteen sairastunut on saanut helpotusta oireisiin gluteenittomalla ruokavaliolla tai lähes kaikista viljoista luopumalla. Oma linjaukseni ruokavalion suhteen muodostuu tässä vähitellen kokeilemalla ja vointia seuraamalla. Kirjoittelen jossain vaiheessa jonkinlaisen olen mitä syön -aiheisen postauksen. Tämän enempää en viitsi herkkupostausta pohjustaa ruokavalion terveellisyydestä kirjoittamalla. Tulevat kuvat (tämän päivän lounaastani) söisivät kuitenkin uskottavuuttani kaiken järkevään syömiseen liittyvän suhteen.
 
Elämä ilman lisättyä sokeria ei suinkaan tarkoita elämää ilman herkkuja. Joskus sitä haluaa herkutella vähän raskaamman kaavan mukaan ja välillä iskee sellainenkin makeanhimo, että tekisi mieli kaivaa kaapista juuri ennen vuodenvaihdetta sinne sullotut karkkisäkit. Sammuttaakseni tuon makeannälän jollain sallitulla herkulla, olen tehnyt netin ihmemaailmassa hakuja koskien sokeritonta leivontaa. Viime viikolla testiin pääsi taateli-banaani-kakku, johon löysin ohjeen tästä blogista, jonka kirjoittaja on muokannut oman ohjeensa tästä kakusta. Omaan versiooni tein myös pari muutosta, kuten vaihdoin kahvin tilalle nesteeksi kookoskerman.
 
Herkkua ilman lisättyä sokeria, olkaa hyvät!
 
Taateli-banaani-suklaakakku ripauksella kookosta
1 paketti taateleita ("tiiliskivi", 250g)
2 dl kookoskermaa
2 dl vettä
3 kypsää banaania
1 dl turkkilaista jogurttia
2 kananmunaa
2 dl kookosjauhoa
2 dl perunajauhoa
0,5 dl kaakaojauhetta
2 tl ruokasoodaa
1 tl (Ceylon)kanelia
(vuoan voiteluun esim. juoksevaa margariinia)
(koristeluun kookoshiutaleita)
 
 
 
Paloittele taatelikuutio pieniksi, laita palaset kattilaan ja lisää kookoskerma sekä vesi. Kuumenna sekoittaen kunnes taatelit ovat pehmenneet ja seos muuttuu paksummaksi. Ota kattila liedeltä ja anna jäähtyä hetken aikaa. Soseuta banaanit haarukalla ja lisää sose kattilaan taateliseokseen. Lisää joukkoon turkkilainen jogurtti ja kananmunat. Sekoita kuivat ainekset keskenään ja lisää ne kattilaan. Sekoita tasaiseksi taikinaksi ja kaada voideltuun vuokaan. Paista 180-asteisessa uunissa 30-50 minuuttia vuoan koosta riippuen. (Tätä omaa kakkuani paistoin noin 45 minuuttia, seuraavaa laakeampaan vuokaan tehtyä versiota noin 35 minuuttia.)
 
 
Banaani ja turkkilainen jogurtti antavat kakulle mehevyyttä
 
 

Usein tällaisessa tuhdissa kakussa on mukana sekä sokeria että vehnäjauhoja. Monille tuo yhdistelmä tekee nopeasti ähkyn ja turvonneen olon. Tästä kakusta sellaista oloa sen sijaan ei tullut, vaikka söin sitä (lounaaksi) melko ison palan kaksi reilua palaa ja yhden siivun vielä palanpainikkeeksi.