Herkkupäiviä!

Olen tässä useamman viikon noudattanut ruokavaliota, jonka tarkoitus on ollut tukea toipumistani viheliäisistä homeoireista ja tuon h-alkuisen myrkyn laukaisemasta sairaudesta. Ensimmäinen tekemäni ruokavaliomuutos oli lisätyn sokerin pois jättäminen. Pojan diabetes-diagnoosin jälkeen - toettuani ensireaktiona syntyneestä vihasta sokeria kohtaan - lipsuin melko hallitsemattomaan sokerin mättämiseen. Verensokerimittausten, hiilarilaskentojen ja insuliinipistosten vaikutus omaan arkeeni oli se, että en ehtinyt ja jaksanut miettiä, mitä syön. Väsyneenä sitten söin suklaata, keksiä, pullaa...mitä nyt sattui sopivasti löytymään kaapista. Tai kaupan pullatiskiltä.

Sitten riitti. Oma olo alkoi olla tukkoinen ja keho väsynyt. Muistin myös, että jaksaakseni käydä taas pian töissä, minun pitäisi saada se kuuluisa tulehdustila kehostani taltutettua, eikä ruokkia sitä entisestään. Joten hus pois valkoinen sokeri! Olen lueskellut tekstejä anti-inflammatorisesta ruokavaliosta (esimerkiksi täältä), ja se on vahvistanut monia ajatuksiani tulevien ruokavaliomuutosten suhteen.

Sokerin kanssa samaa matkaa sai lähteä lipettiin myös vehnä. Se on mielestäni toiminut kehossani samalla tavalla kuin sokeri; sen syömisen jälkeen tulee usein olo "mitäs sitten söisin". Lopulta päädyin noudattamaan gluteenitonta ruokavaliota, koska tiesin monen homealtistuneen saaneen siitä apua toipumiseen.

Käytännössä ruokavalioni on nyt myös hiivaton, ja lisäksi olen rajoittanut punaisen lihan määrää. Vastaavasti olen lisännyt kasvisten osuutta ja yritän muistaa ne säännölliset kala-ateriat. Lasillinen appelsiinituoremehua silloin tällöin sopii hyvin, enkä romahda ruokavalion epäonnistumisesta vaikka jossain tuotteessa sattuisi tuoteluettelossa olemaan sana 'sokeri' - kunhan se nyt ei ole ihan ensimmäisenä. Ja kyllä, hedelmissä ja marjoissakin on sokeria - hyvä niin, sillä hyvässä muodossa se on oikein oiva polttoaine.

Tuoteluettelosta tulikin mieleeni, että lisäaineet ovat myös niin sanotusti suurennuslasin alla. Luin jostain netin uumenista ajatuksen siitä, että ruoanlaitossa pitäisi käyttää enemmän raaka-aineita ja vähemmän tuotteita. Näinhän se on. Mitä paremmin haluaa olla perillä siitä, mitä lautaselleen asettelee ja sitä kautta laittaa suuhunsa, sitä yksinkertaisempia ja puhtaampia raaka-aineita kannattaa etsiä.

Ruokavaliomuutokseni suurin osatekijä taitaa olla se, mitä on tapahtunut korvien välissä; suhtautumisessa ruokaan ja ennen kaikkea herkutteluun. Olen pyöritellyt päässäni hassua ajatusta siitä, että sokerilla ja vehnällä olen tarjonnut herkkupäiviä vain makuaistille, mutta toisenlaisilla herkuilla myös muu elimistö saa osansa herkkupäivästä. Ja minkälainen se sellainen herkkupäivä on, jossa makunautinnon jälkeen vatsa turpoilee ja väsymys iskee päälle!

En ole tässä ruokavaliossa niin fanaattinen, ettenkö voisi siitä joiltain osin joissain tilanteissa joustaa. Kun huushollimme ovella kolkutteli vatsatauti, varauduin sen mukana tuomaan erakkoelämään ostamalla helppoja ruokia, kuten nakkeja (maistuu varmimmin myös nuorimmaiselle ja takaa suolan saannin) sekä mehua (sokeria, jos ei ruoka maistu). Grillimakkara kuuluu jopa minun kesääni siinä määrin, että parit broilermakkarat on jo tullut siskon ja lasten kanssa grillailtua. Tarkoitus on tässä muuttaa omaa ruoka-ajatusmaailmaa sellaiseksi, että muutos on luonteeltaan pysyvämpi eikä hetkellinen "hampaat irvessä kärsitään nälässä" -kuuri. Yksi muutos olisi tarkoitus vielä ottaa kokeiluun, ja se on maidottomuus.

Ps. Niin se tärkein kysymys kai on, että onko ruokavaliomuutoksista ollut apua? On! Jo muutaman päivän jälkeen olo keveni turvotuksen vähentyessä. Vähitellen sormien nivelet ovat alkaneet toimia kevyemmin, eikä isoja niveliä säre. Kaupanpäällisenä on painokin tippunut pari kiloa. Jos haluan oireiden pysyvän minimissä, minun pitää välttää home- ja kemikaalialtistuksia. Jos en vältä, tunnen sen ensimmäisenä yleisessä olotilassa ja nivelissä, eikä tätä oireilua voi estää pelkällä ruokavaliolla. Esimerkiksi tässä nyt kirjoittaessani tunnen nivelissä pientä jäykkyyttä sekä poden hienoista turvotusta ja kokovartaloväsymystä. Tiedän altistuneeni lähipäivinä sisäilman epäpuhtauksille, ja kun tietty raja tulee täyteen, alkavat oireet. Summa summarum: oikeanlainen ruokavalio voi tukea elimistön toipumista ja puhdistumista epäpuhtauksista, mutta ensisijainen keino edistää toipumista on pysyä pois altisteista.

Pps. Kaikki kuvissa näkyvät herkut ovat nykyisen ruokavalioni mukaisia sallittuja herkkuja, joita nauttiessa voi vielä makunautinnon jälkeenkin olla hyvillä mielin!

Remontteja ja selviytymiskeinoja

Kun viime syksynä aloin kirjoittaa blogia, aloitin kuvaamalla minkälaista myllerrystä homeiden tulo elämään on tuonut. Totesin tuolloin myös, että pystyin vihdoin jäsentelemään ajatuksiani tilanteesta. Koin, että myrskyssä oli tullut kohtalaisempi tuuli ja oli mahdollisuus katsella, mitä ympärillä olikaan tapahtunut.

Nyt myrskytuuli on valitettavasti hieman yltynyt ja huomaan sen vaikeuttavan kirjoittamaan ryhtymistä. Ei siksi, että ei olisi mitään sanottavaa, vaan siksi, että mielessä pyörii asioita vähän liikaakin. Tunnistan itsessäni piirteen - tai oikeammin tavan - että kun hoidettavia asioita on liian paljon, en meinaa pystyä tarttumaan yhteenkään niistä. Tästä seuraa se, että jatkuvasti on todella kiireinen olo. Mielessä painaa tuhat ja sata tekemätöntä asiaa ja tuhat uutta asiaa tekee tuloaan. Aivot uskovat täysin sen, että kyllä tässä nyt ollaan mielettömän kiireisiä. Ja tavallaan tämä on totta, mutta sitten kun huomaa tunteneensa itsensä kiireiseksi istuttuaan lamaantuneena "sohvalla" (selitän lainausmerkit myöhemmin) miettimässä mistä aloittaisi, tulee väistämättä mieleen pitäisikö jotain tehdä toisin.

sisäilmasairaan muuttokuorma


"Äiti vie tää aarrekivi väliaikaisasunnolle".

Näin pyysi neljävuotias, jonka puheessa väliaikaisasunto ja homeremontti ovat yhtä luontevia sanoja kuin leikkipuisto ja pyöräily. Asustamme siis parasta aikaa vuokrakaksiossa ja tein tämän ratkaisun siksi, että haluan olla varma oman asuntomme terveellisyydestä ennen kuin voin siellä hyvillä mielin asua. Otimme omasta kodista mukaan vaatteita, joitain astioita, muutaman lelun sekä peitot ja tyynyt. Näistä peitot ja tyynyt vaihdettiin uusiin heti kun pystyimme hankkimaan uudet tilalle. Etenkin petivaatteiden kohdalla on oltava huolellinen, ettei tule kantaneeksi oman asunnon sisäilmaärsykkeitä mukanaan evakkoasuntoon. Jos siis mielii päästä ärsytysoireista eroon. Huonekaluja meillä ei aluksi ollut lainkaan, vaan ainoastaan patjat lattialla. Nyt vuokra-asunnosta löytyy sängyt lapsille, mutta olohuone on yhtä isoa tyhjää tilaa. Tai sana "iso" on ehkä vähän liioittelua; puhutaanhan 51 neliön kaksiosta, jossa majailee kaksi aikuista ja kolme liikkuvaista lasta. "Sohvan" virkaa toimittaa yksi lastenpatja. Edellisessä väliaikaisasunnossa lapset katselivat välillä piirrettyjä kannettavalta tietokoneelta, kun asunnossa ei ollut televisiota. Nyt kannettava tietokoneeni meni rikki ("sopivaan" aikaan - tiedän), joten lastenohjelmia katsellaan kännykän näytöltä, jos ylipäätään katsellaan. Olen mielessäni naureskellut seuratessani kolmea lasta katselemassa piirrettyä älypuhelimen näytöltä - hieman on ruutu pienentynyt oman kodin 46 tuuman näytöstä.


Aamupalalla uudessa väliaikaisasunnossa

Väliaikaiskodin askeettisuus ja vähäiset aktiviteettimahdollisuudet eivät kuitenkaan ole ongelma, joka merkittävästi vaivaisi mieltä. Isompi huoli on esimerkiksi omasta ja lasten terveydestä sekä toipumisen edistämisestä. Ja siitä, mitä on tehtävissä oman kotimme sisäilman parantamiseksi ja voinko edelleen rehellisesti sanoa lapsille, että koti saadaan kuntoon ja muutamme sinne pian takaisin. Haluan kovasti uskoa näin, mutta kuten olen aikaisemmin sanonut, kaiken on onnistuttava nyt, tai sitten on annettava olla.

muuttovalmisteluja

Minulla on ollut jo nuoresta pitäen sellainen tapa, että kun edessä on jotain jännittävää tai epämiellyttävää, yritän katsoa sen tilanteen yli johonkin miellyttävään hetkeen. Jos nyt vaikka nuorempana oli hammaslääkäriaika maanantaina, niin tietoisesti vein ajatuksiani keskiviikolle sovittuun leffailtaan. Mukavaa keskiviikkoa miettiessä se ikävä maanantai ensinnäkin sai vähemmän tilaa ajatuksissa ja toiseksi siitä tuli asia, jonka nyt vaan pitäisi tapahtua, jotta voidaan päästä siihen mukavaan asiaan.



vuosi sitten pakattua
irtaimistoa
odottamassa kohtaloaan

Eli jos nyt vaikka huhtikuussa ollaan home-evakossa, niin voisin tietoisesti yrittää viedä ajatuksiani toukokuulle sovittuun...tai no kesäkuussa olevaan...heinäkuun... Myönnetään; tämän ajattelutavan toteuttaminen on hiljattain ollut vähän haasteellisempaa. Ei mahdotonta, mutta vaativampaa. Eikä vähiten siksi, että kaikki tuntuu pyörivän tämän sisäilmaongelman ja sen aiheuttamien lieveilmiöiden ympärillä. Kun ihminen joutuu homepyöritykseen, ulottuvat vaikutukset kaikkiin elämän osa-alueisiin taloudesta sosiaalisiin suhteisiin ja terveydestä harrastuksiin. Vaikutukset voivat olla niin laajat, että aiheesta on syytä tehdä oma kirjoituksensa.

Osittain edellä kuvaamani ajattelutavan kanssa käsi kädessä kulkee myös toinen minulle luontainen selviytymiskeino; asioiden lokerointi. Olen opetellut käsittelemään aktiivisesti vain tiettyä määrää asioita, ja ensisijaisesti joka hetki vain sellaista asiaa, jolle on jotain tehtävissä. Ne sata muuta asiaa olen mielessäni sullonut niin tiiviiseen lokeroon, että niillä ei ole mitään asiaa tulla häiritsemään meneillään olevasta tehtävästä suoriutumista. Joskus onnistuu, joskus ei. Mistä tulikin mieleeni, että tällainen on ollut elämänfilosofiani kirjaimellisesti pottaikäisestä asti; potalla istui tomera kaksivuotias, joka pissan tuloa odotellessaan totesi huolettomasti "Jos tulee ni tulee, jos ei ni ei".

Lähiaikoina nämä kuvailemani tavat ovat vähän jääneet syrjään. Peruselämänfilosofiani ei ole muuttunut ja tälläkin hetkellä yritän muistaa hymyillä aina kun vain hymy jostain irtoaa. Ulospäin ei ehkä ihan heti huomaa, minkälainen myllerrys arkeamme ja ajatusmaailmaani hymyn takana koettelee. Vaakakupeissa on painavia osasia. Nyt tavoittelen kuitenkin jonkinlaista ryhtiliikettä vähentääkseni postauksen alussa mainitsemaani kiireen tuntua ja stressiä. Yritän nyt ainakin ottaa nämä tutut selviytymiskeinot käyttöön ja suunnata katseen edessä oleviin positiivisiin hetkiin. Sehän tarkoittaa vain sitä, että täytyy alkaa suunnitella mukavaa ohjelmaa keväälle ja kesälle! Grillikausi avattiin siskon ja lasten kanssa jo huhtikuun alussa. Ja kesäpiknikien suunnittelukin on jo puheen tasolla aloitettu.

grillikauden avaus

Oman toipumiseni tueksi minun on ihan pakko ottaa itseä niskasta kiinni ja aloittaa ruokavalioremontti. Kun talvella kirjoitin sokerittomasta ruokavaliostani, oli seuraava aiheeni irtokarkit ja sokerilakon rikkominen. Sen vuoksi tuntuu nyt vähän riskialttiilta kirjoittaa mitään ruokavalioremonttiin liittyvää. Mutta silläkin riskillä, että päädyn tämän kirjoituksen jälkeen perustamaan oman kotivehnämyllyn tai avaamaan sokerileipomon, sanon nyt, että aion kokeilla vehnätöntä (ehkä laajemminkin viljatonta) ruokavaliota. Myös sokeri saa palata tarkemman suurennuslasin alle. Kortisonin syöminen, univelka, stressi, aterioiden korvaaminen suklaalevyllä... nämä kaikki tuntuvat olossa ja näkyvät turvonneena olemuksena. Painonpudotus ei ole ensisijainen tavoitteeni, vaikka ei muutama miinuskilokaan haittaisi. Katsotaan palaanko tänne häntä koipien välissä kertomaan kokeilun epäonnistumisesta vai joko voisin kertoa myös oikeiden ruokavalintojen kokonaisvaltaisesta vaikutuksesta olotilaan. Olen senkin kokenut, ja näillä nivelturvotuksilla luulisi löytyvän motivaatiota tähdätä tuohon kokemukseen uudestaan! Ja jos menee metsään, niin ainahan voin vaihtaa puheenaihetta ja keskittyä vain homeeseen tai vaikkapa diabetekseen ;)