Kirjoittaminen on aina tavalla tai toisella ollut tapani käsitellä ja jakaa sisälläni jyllääviä - tai miksei tasaisesti liplattaviakin - tunteita. Päiväkirjaa en ole koskaan jaksanut pitkäjänteisesti kirjoittaa. Sen sijaan olen mielelläni jakanut esimerkiksi teini-iän tunnekuohut ystävilleni kirjoittamalla. Kirjoittaessa saan harkita sanani rauhassa, tutkailla niitä yhä uudelleen ja eri näkökulmista. Kirjoittaessani uskallan enemmän. Diplomaattinen olen kyllä silloinkin.
Ajatus ryhtyä kirjoittamaan näistä mietteistä ja kokemuksista pyöri mielessä pitkin viime vuotta, mutta vasta nyt alan olla siinä tilassa, että kykenen tähän. Kirjoittamiseen, tunteiden erittelemiseen, eri näkökulmien löytämiseen. Ja ylipäätään paikallaan istumiseen koneen äärellä niin pitkään, että pystyn tuottamaan jonkin tekstin.
On vaikea tiivistää yhteen tai kahteen kirjoitukseen niitä tapahtumia, tunteita ja arjen muutoksia, joita viime vuosi sairastumisineen, homelöytöineen, remontteineen ja muuttoineen toi tullessaan. Halusin ensimmäisillä kirjoituksillani kuvata niitä tunteiden ääripäitä, joita sisäilmasta sairastuminen on saanut aikaan. Ja sitä, minkälaisia pieniä suuria kriisejä arki pitää sisällään, kun kamppaillaan myrkyllisten homeiden kanssa.
Jatkossa tulen varmasti blogissa palaamaan tarkemmin joihinkin yksityiskohtiin vuoden varrelta. Kenties tulen pohtimaan, miten nämä haasteet ovat vaikuttaneet niihin kaikkein tavallisimpiin lapsiperheen päiviin. Voi olla, että kirjoitan sairastumisestani ja toipumisestani. Yhtä lailla saatan intoutua leipomaan tai sisustamaan. Niin ja märehtimään kasvatuksen haasteita tai hehkuttamaan niiden voittamista. Mihin sitten blogipolkuni viekin, niin varmaa on, että kuluneen vuoden kokemukset kulkevat siinä jollain tavalla mukana.
Tervetuloa seuraamaan kulkuani tällä polulla :)
