perjantai 6. marraskuuta 2015

Kultaa sadepilvien reunoissa

Tänä vuonna...

Olen saanut paljon.

Olen kohdannut sydämellisen lääkärin, joka uskoi minua ja auttoi yhdistelemään homealtistusten ja oireiden palapelissä palasia kohdilleen. Olen saanut kotiini mikrobitutkijan, johon saatoin luottaa ja joka vaikutti aidosti haluavan, että tilateemme ratkeaa parhain päin.

Olen saanut perheeltäni tukea monin eri tavoin. Olen saanut viedä lapsia mummille hoitoon voidakseni pakata irtaimistoa pois remontin alta. Olen saanut konkreettista apua pakkaamiseen ja tavaroiden kuskaamiseen kaatopaikalle.

Olen käynyt lasten kanssa siskoni luona, missä serkusten leikkiessä on valmistunut hyvää ruokaa koko porukalle. Olen päässyt syömään valmiiseen pöytään ollessani väsynyt tekemään itse ruokaa ja oman keittiöni ollessa terveydelleni haitallinen. Olen saanut viettää kesällä tunteja leikkipuistoissa siskon ja lasten kanssa, ja syödä leikkien lomassa evästä piknikviltillä.

Olen päässyt siskon kanssa kuuntelemaan mahtavaa gospelkuoroa hänen hankittua liput konserttiin minua piristääkseen. Olen tehnyt perheeni kanssa irtioton arjesta ja lähtenyt ensimmäistä kertaa vuosiin lomalle toiseen kaupunkiin. Olen vienyt lapsia Linnanmäelle ja iloinnut heidän ilostaan. Olen käynyt lasten kanssa tiedekeskus Heurekassa ja ihmetellyt hurjia käärmeitä Tropicariossa. Olen katsellut lasten riemua.

Olen päässyt mieheni ja lasten kanssa asumaan yli kuukaudeksi anopin kotiin hänen ollessa itse matkalla. Olen löytänyt viime tipassa juuri ennen koulun alkua meidän perheelle sopivan kaksion aivan oman kotimme ja esikoisemme koulun läheltä. Olen tehnyt tuohon kaksioon hakemuksen ja hyvin pian sen jälkeen vuokrasopimuksen. Olen saanut ystäviltä ja siskolta lainaan huonekaluja voidakseni tehdä väliaikaisesta asunnosta toimivan kodin.

Olen käynyt kesällä lasten kanssa toritapahtumassa ja voittanut siellä onnenpyörässä jokaiselle lapselle jonkin palkinnon, mukaan lukien onnenpyörän pääpalkintona olleen ison leluauton. Olen osannut iloita näistä palkinnoista suuresti jouduttuani viemään lapset home-evakkoon ilman yhtään tuttua lelua.

Olen voittanut arvonnassa mahdollisuuden osallistua kilpailuun, jossa voi voittaa rahaa. Olen voittanut kilpailusta perheemme kahden viikon ruokarahan suuruisen summan, vain minuutteja sen jälkeen, kun olin miettinyt, miten rahamme tulevat riittämään kahden viikon kuluttua olevaan palkkapäivään asti.

Olen saanut facebookin kautta kannustavia yhteydenottoja kavereilta, joiden kanssa emme ole vuosiin nähneet. Olen löytänyt sosiaalisesta mediasta homeongelmien kanssa kamppaileville tarkoitetun vertaistukiryhmän. Olen nähnyt, että vertaistuessa on voimaa.

Olen oppinut pitämään puoliani. Olen aloittanut matkan itseeni ja alkanut ymmärtää omia toimintatapojani. Olen opetellut delegoimaan ja ottamaan vastaan apua. Olen opetellut pyytämään apua.

Olen saanut tukea työkavereiltani joutuessani jäämään salakavalasti alkavan uupumuksen takia sairaslomalle. Olen kokenut työtiimini välittävän hyvinvoinnistani.

Olen saanut pitkin kesää kuulla ihmettelyjä, kuinka jaksan hymyillä asuntomme homeremontista ja sen aiheuttamasta tilanteesta puhuessani. Olen todennut sen olevan ainoa keino jaksaa. Olen kaiken huolen ja murheen keskellä tuntenut asioiden järjestyvän aikanaan.

Tänä vuonna olen saanut paljon.



Home is where this story begins...

Tänä vuonna...

Olen luopunut paljosta.

Olen epäillyt perheemme kodissa homevauriota. Olen potenut yskää ja nuhaa. Olen ollut huolissani osaamatta kuitenkaan yhdistää epäilemiäni vaurioita oireisiini. Olen ihmetellyt kipeytyviä sormien niveliä. Olen hengästynyt lapsia pukiessa ja unilauluja laulaessa. Olen ravannut lääkärissä valittamassa niveloireiden pahenemista. Olen vihjaillut epäileväni homealtistusta ja saanut heikosti asialle vastakaikua.

Olen ollut varma, että kotonamme on hometta, joka myrkyttää kehoani. Olen ollut varma, että asia pitää selvittää. Olen ilmoittanut epäilyksistäni isännöitsijälle. Olen teettänyt tutkimuksia ja jännittänyt tuloksia. Olen ollut etukäteen varma tuloksista. Olen saanut varmistuksen epäilyilleni. Olen viettänyt lasten kanssa pitkiä päiviä ulkona ja pakannut mukaan evästä voidaksemme välttää kaiken mahdollisen lisäaltistuksen kotona.

Olen kärsinyt nivelkipujen pahenemisesta. Olen ollut aamulla niin kipeä, että en ole meinannut päästä ylös sängystä. Olen saanut sormiini kipeitä haavoja ja yrittänyt vaihtaa lapsen vaippoja haavaisten sormien kanssa. Olen menettänyt lihasvoimia ja delegoinut vaipanvaihdon vahvemmille käsivarsille. Olen ollut huolissani. Olen työntänyt lastenrattaita ylämäessä vastatuuleen ja soittanut itku kurkussa lapsen isälle, että en saa henkeä. Olen ollut liian väsynyt, huolissani ja stressaantunut kyetäkseni jatkamaan rakasta lauluharrastustani. Olen tavannut ystäviä niin harvoin, että kerrat voidaan laskea yhden ihmisen sormilla.

Olen jatkanut lääkärikäyntejä ja hakeutunut keuhkolääkärille. Olen ollut tutkittavana keuhkoveritulpan poissulkemiseksi. Olen saanut kuulla sydänlihasentsyymien olevan reilusti koholla ja jäänyt keuhko-osastolle yöksi. Olen jättänyt yksivuotiaan kainalossa nukkujan ilman ennakkovalmistautumista yöhoitoon. Olen istunut kyyneleet silmissä sairaalan sängyllä ja ihmetellyt heikkoa oloani. Olen ravannut verikokeissa, keuhkokuvissa, magneettikuvissa ja röntgenissä. Olen saanut diagnoosin keuhkosairaudesta ja sidekudostulehduksesta. Olen aloittanut astmalääkkeet ja kortisonihoidon.

Olen sisuuntunut ja tilannut homekoirat. Olen istunut tietokoneen ääressä huomaamattomana ja katsellut sivusilmällä, kun koirat kiertävät nuuskimassa nurkkia. Olen kokenut samanaikaisesti helpotusta ja ahdistusta, kun koirat haukkuvat äänekkäästi juuri niissä paikoissa, missä omatkin epäilyni ovat olleet. Olen pysynyt kovana ja ottanut vastaan suullisen raportin homekoiran ohjaajalta. Olen purskahtanut itkuun koiran ja ohjaajan poistuttua. Olen uskonut vihdoin omia tuntemuksiani.

Olen raportoinut teettämistäni tutkimuksista eteenpäin. Olen kerännyt voimia omaisuuden pakkaamiseen pois alkavan remontin alta. Olen tyhjentänyt kotia, joka vain kaksi vuotta aikaisemmin oli kodiksemme valittu. Olen kerännyt tavaroita laatikoihin ja kantanut saastunutta irtaimistoa kaatopaikalle. Olen istunut lamaantuneena sohvalla laatikko kädessäni ja miettinyt, miten tästä selvitään. Olen katsellut lasten piirustuksia ja valokuvannut niitä ennen poisheittämistä. Olen heittänyt roskiin lasten leluja heidän tietämättään. Olen kantanut syväkeräysastioihin peittoja, tyynyjä, pehmoleluja. Olen käyttänyt pakatessa suojamaskia omassa kodissani.

Olen ollut täysin tietämätön siitä, missä viisihenkinen perheemme tulee remontin aikana asumaan. Olen muuttanut lasteni kanssa pois kotoa tietämättä, milloin sinne voi muuttaa takaisin. Olen jättänyt muutossa kaiken säästetyn irtaimiston huoneeseen, jonka ovi on tiivistetty muovein ja teipein. Olen pyrkinyt täyskatkoon homeiden saastuttamista tavaroistamme. Olen muuttanut anoppilaan kuukaudeksi ja ostanut lapsille kasan uusia kesävaatteita. Olen tuonut mukanani ainoastaan lapsen rattaat ja joitain omia vaatteita kuuman pesun kautta. Olen heittänyt takkini roskikseen kesken kauppareissun huomattuani vihdoin, että se haisee homeelle.

Olen miettinyt pääni puhki, mihin muutamme anoppilan vierailun jälkeen. Olen murehtinut tulevan asunnon kustannuksia ja sijaintia. Olen ollut huolissani lapsen koulun aloittamisesta kesken homekatastrofin. Olen alkanut kutsua kotia asunnoksi. Olen käynyt työmaalla ja tavannut saneerausta tekeviä tahoja. Olen pitänyt perheeni puolia. Olen käynyt mielessäni läpi homeremontin onnistumisen todennäköisyyttä. Olen kuullut sen olevan fifty-fifty. Olen sulkenut tämän huolen mielestäni.

Olen saanut homesairauden jälkitautina monikemikaaliyliherkkyyden. Olen saanut hajuaistin, joka kertoo hiekkalaatikolla istuessa, että kymmenen metrin päässä sijaitseva asukastalo ei ole rakenteiltaan puhdas. Olen herkistynyt pyörän kumin hajulle, painomusteelle ja monille hajusteille. Olen poistanut lasten piirustukset seinältä paperin hajun käydessä nenään.

Olen muuttanut perheeni kanssa tyhjään kaksioon. Olen pyytänyt facebookin kautta kavereilta lainaan verhoja, huonekaluja ja keittiötarvikkeita. Olen yrittänyt tehdä väliaikaisesta asunnosta kodin.

Olen joutunut pois mukavuusalueeltani ja tehnyt huomautuksia remonttiin liittyen. Olen perehtynyt asunto-osakeyhtiölakiin ja vastuun jakautumiseen. Olen kirjoittanut sähköpostiviestejä. Olen saanut sähköpostiviestejä. Olen vääntänyt rautalangasta ja olen pahoittanut mieleni. Olen nukuttanut lapsia kyyneleet poskilla miettiessäni, kuinka saan kaiken hoidettua.

Tänä vuonna olen luopunut paljosta.