Paperipussiterapiaa

Tiedättekö sen tunteen, kun menette lääkärille kertomaan pahasta vatsataudistanne ja hän kehottaa hengittelemään paperipussiin taudin selättämiseksi? Tai kun kerrotte potevanne korkeaa kuumetta, ja saatte lääkäriltä kasan paperipusseja kotihoitoa varten? Puhumattakaan murtuneesta lonkastanne, jonka kipsauksen voi unohtaa, koska paperipussihengittely on huomattavasti edullisempaa ja vie vähemmän kaikkien resursseja?

Ei kuulosta tutulta?

Tiedättekö sen tunteen, kun kerrotte lääkärille oksentaneenne neljä päivää putkeen ja epäilevänne vatsatautia, ja näette lääkärin katseesta sanat "ei noroviruksesta sairastu"? Tai kun lääkäri mittaa ruumiinlämmöksenne 39 astetta ja toteaa, että kuume kyllä laskee kun lakkaatte pelkäämästä sitä kuumemittaria? Ja kun valittelette murtuneen lonkan aiheuttavan särkyä, ja saatte ohjeeksi vähän enemmän rasittaa sitä lonkkaa, niin siihen särkyynkin ajan kanssa tottuu?

Aika absurdeja ajatuksia?

Menepä kertomaan lääkärille, että alat voida pahoin sisäilmaongelmaisessa tilassa. Kerro, että ruumiinlämpösi laskee tai nousee radikaalisti, kun altistut homeille. Mainitse myös nivelsäryt, jotka pahenevat altistuksessa, sekä voimakkaiden kemikaalien aiheuttama huimaus. Ja kappas, ollaankin maailmassa, jossa paperipussiin hengittely on ihan todellinen ehdotettu hoitomuoto. Sen ohella voi toki ajatella positiivisemmin ja siedätystäkin kannattaa kokeilla. Kuinka monelle myrkylle muuten sinä olet elämäsi aikana varta vasten siedättänyt itsesi?

Voidaanko antaa oireenmukaista hoitoa, jos oireita ei uskota todeksi? Tai kun niiden olemassaolo kyseenalaistetaan siksi, että ei välttämättä tiedetä ihan tarkalleen minkälainen mekanismi niiden takana on? Tai ei haluta tietää, kun se ei sovi siihen, minkälaiseksi mekanismi on ennen kuviteltu? Sisäilmasairaana oireiden mukaista hoitoa saadakseen täytyy ensin löytää lääkäri, joka uskoo. Sitten tullaankin siihen, että oireenmukainen hoito tässä tapauksessa tarkoittaa ennen kaikkea altisteiden välttämistä. Moni sairastunut kokee kuitenkin tärkeänä ihan jo kokemuksen siitä, että voimakkaita oireita ei kuitata epäuskoisella hymyllä, josta likinäköinenkin näkee lukea sanat "oletko tosissasi?". Olisi ihanaa, jos katse sanoisi ennemmin vaikkapa "en vielä tunne tätä aihetta, mutta olen hyvin kiinnostunut tuosta, mitä juuri kerroit".

Tiedän, että en ole ainoa, jolle tässä home-kemikaali-sisäilmaongelma-labyrintissä pujottelu olisi ollut huomattavasti raskaampaa ilman vertaistukea. Yhdessä olemme enemmän! Tänään vertaistukiryhmässä, aivosumujen ja homedementian keskellä, syntyi idea: PAPERIPUSSIKAMPPIS. Nyt paperipussit päähän ja pelottomasti homebaanalle, eikö!?

Tärkeää työtä terveen sisäilman eteen tekee Terve Sisäilma Ry jonka Blogista löytyy nyt yksi jos toinenkin paperipussipää!