Meidän koti

Meidän koti on kerrostaloasunto suuressa kolkossa betonilaatikossa, ihanassa puistomaisessa lähiössä. Meidän kodin olohuoneessa on omin pienin kätösin asentamani tumma laminaattilattia ja yhdellä seinällä lautakuvioinen tapetti. Se on ensimmäinen koskaan tapetoimani seinä. Omin käsin olen maalannut meidän kodin valkoisia seiniä ja makuuhuoneen tehosteseiniä tarkkaan harkituilla väreillä. Elämäni toinen koskaan tapetoimani seinä on meidän kodin vessassa. Olen pujotellut tapetin ahtaaseen rakoon pöntön taakse seisten raskausmahani kanssa pöntön kannella. Meidän kodin keittiön olen suunnitellut yön pikkutunteina saaden siitä lopulta juuri meidän perheelle toimivan. Entisestään kasvaneen raskausmahan kanssa olen saumannut keittiön mutkittelevia seinälaattojen saumoja ja seissyt keittiön työtasolla asentamassa liesituuletinta. Työtä piti tehdä aika hiljaa, että lapset eivät heräisi yöuniltaan. Meidän keittiössä on paljon säilytystilaa ja saareke, jonka ääressä voi kokkailla samalla, kun seurustelee vieraiden kanssa tai katselee lasten leikkiä leikkihuoneessa. Meidän kotona kaikki lapset nukkuvat yhdessä huoneessa, jota kutsutaan nukkumahuoneeksi ja leikkivät toisessa huoneessa, jota kutsutaan leikkihuoneeksi. Leikkivät he kyllä kaikkialla muuallakin, koska meidän kotona saa leikkiä.

Haluan, että kaikille tavaroille on olemassa oma paikkansa, ja siksi meidän kodista löytyy paljon kaappeja. Kaapit ostettiin tätä kotia varten. Lähes kaikki muutkin huonekalut on ostettu tätä kotia varten. Olen suunnitellut kaiken vaatekaappien vetokoreja ja siivouskaapin sijoittelua myötä siten, että kaikki toimisi hyvin juuri meidän perheelle. Halusin nähdä vaivaa suunnittelussa, sillä oltiinhan tekemässä ensimmäistä kertaa omasta asunnosta ihan oman näköistä kotia.

Tämä asunto, josta kerron, on ollut meidän koti nyt noin kolme vuotta. Siitä ajasta tähän mennessä olemme asunee kodissamme noin kaksi vuotta ja kolme kuukautta. Muun ajan olemme kahdessa erässä viettäneet homeremonttia pakoillen.

Asunnon oston jälkeen teimme pintaremonttia, joka homelöytöjen vuoksi laajeni vähän suurempiin mittakaavoihin. Parin kuukauden evakkoasumisen jälkeen pääsimme muuttamaan ensimmäiseen omaan asuntoomme, joskin viimeistelyn osalta hieman keskeneräiseen sellaiseen. Seuraavien kuukausien aikana viimeistelimme remonttia ja eräänä talvisena kotipäivänä pääsin lasten kanssa viimeistelemään myös sisustuspuolen. Visuaalisen ihmisen silmissä tuntui hyvältä, kun suunnitelmat saivat näkyvän muodon. Järjestelmällisyyttä rakastava mieli nautti siitä, että kaikella oli tarkkaan suunniteltu paikkansa ja tehtävänsä.

lapset leikkivät tyhjennetyssä huoneessa remonttia hetkeä ennen evakkoon lähtöä

Kahden vuoden asumisen jälkeen kävi ilmi, että alkuperäinen homeremontti ei ollut riittävä ja olimme tietämättämme pitäneet meidän kodissa hyvin epätoivottua alivuokralaista. Myrkyllisten homeiden coctail puhkaisi minulla oireilun, josta olen kertonutkin, ja ajoi uudestaan pois kotoa remontin alta.

Se koti, meidän koti, jota kirjoituksen alussa kuvasin, muuttui remontin aikana työmaaksi. Suojamuoveja, tiivistyksiä, työkaluja, vieraita miehiä repimässä pois sitä omin käsin asentamaani laminaattia ja purkamassa vessan omin käsin tapetoimaani seinää. Puolen vuoden evakkoelon jälkeen seisoin viime syksynä tyhjässä, korjatussa asunnossa haistelemassa ilmaa ja katselemassa sitä yön tunteina vaivalla suunnittelemaani keittiötä. Kaikki näytti niin autiolta. Hiljaa toivoin, että tämä voisi jatkossakin olla minun keittiöni. Että remontti olisi riittävä, loppusiivous olisi perusteellinen ja minä pärjäisin asunnossa niin hyvin, että oireet pysyisivät poissa. Että tämä nyt edelleen voisi olla meidän koti, jonain päivänä jopa lähes samanlainen kuin ennenkin.

Homemyrkkyjen seurauksena melkoinen määrä tavaroita päätyi koristamaan meidän asunnon sijaan kaatopaikkaa. Sitten kun uusia huonekaluja pystytään hankkimaan, täytyy niiden materiaalit harkita tarkkaan, koska olen herkistynyt lisäbonuksena myös monille kalusteissa käytettäville materiaaleille ja suoja-aineille. Etenkin lastulevyn haistan sen verran voimakkaana, että sitä voi olla kalusteissa hyvin rajallinen määrä. Lisäksi asunnossa täytyy edelleen tehdä hienosäätöä sisäilman puhdistamiseksi. Yksi osa tuota hienosäätöä on näillä näkymin sen omin käsin tapetoimani seinän pinnan uusiminen. En voi luottaa siihen, etteikö hometoksiineja tai haitallisia bakteereja olisi imeytynyt huokoiseen tapettiin. Siitä tulee sitten ensimmäinen koskaan irti repimäni tapetti.



ensimmäiset päivät remontin
jälkeen, kun väliaikaisiakaan
kalusteita ei oltu koottu

Mielessä pyörii jo ajatuksia lasten leikkihuoneen tulevasta ulkoasusta. Se, että uskallan vähän tehdä suunnitelmia, on ihan positiivinen asia. Pitkään tuntui nimittäin siltä, että ei uusia hankintoja uskalla suunnitella, kun ei koskaan tiedä jos tuleekin uusi katastrofi ja kaikki menee taas kaatopaikalle. Toki tämä näkyy tekemissäni suunnitelmissa, koska mietin materiaaleja myös sen mukaan, mitkä ovat tarpeen tullen hyvin puhdistettavissa. Kaiken kaikkiaan kaipaan sitä, että saisin taas laittaa kotia kuntoon, eikä kaikki olisi niin keskeneräistä ja väliaikaista. Toisaalta nyt, kun kaikkea ei voi ihan heti hankkia, saan rauhassa miettiä niitä sopivia kalusteita. Ja ehkä ihan varovasti joku päivä yö suon ajatuksen jopa tuleville sisustusväreille.

Ps. Kemikaalitutka heitti bloggaajille Lastenhuoneen detox -haasteen, ja sivuilta voi jokainen poimia vinkkejä terveellisempään lastenhuoneeseen. Meidän lastenhuone koki siinä mielessä aika hc-detoxin, että se oli viime kesänä yksi saanerauksen alla olleista kohteista. Mitä kaikkea sieltä sitten lähti, ja mitä olen suunnitellut sinne tilalle - siitä kirjoitan ihan lähiaikoina.