Poskilla, takin kauluksessa, tyynyliinassa.
Itkua.
Väsymyksestä, vääryydestä, ilostakin.
Missä on nauru?
Missä on ilo?
Missä hymyilevä suu?
Menneissä vuosissa,
terveessä kodissa.
Pysyvässä kodissa.
Ennen sairastumisia,
ennen remontteja,
ennen väliaikaisasuntoja.
Tässäkin päivässä,
nauru lasten silmissä,
ilo yhteisessä leikissä.
Pienissä hetkissä.
Hymy kyynelten takana.
Huoli kaiken verhona.
Kysymyksiä lasten katseessa.
Unileluja ikävä.
Ihmisiä.
Ymmärtäviä, vertaisia.
Voimia antavia sanoja.
Ajattelemattomia, loukkaavia.
Voimia vieviä lauseita.
Lääkkeitä.
Kortisonia, insuliinia.
Tabletteja, pistoksia.
Lääkepurkkeja, neuloja.
Muistoja hyvistä ajoista.
Huolettomista.
Vai aikako muistot kultaa?
Joskus nämäkin?
Ruma ja synkkä tulee kauniiksi.
Päiviä ja iltoja.
Öitä, uusia aamuja.
Yksi edellistä vaikeampi.
Yksi aurinkoinen,
vahva, parempi.
Huominen
Olen vasta ensimmäistä kertaa sun blogissa, en tiedä kirjoititko omasta elämästä vai ajatuksia muuten vaan, mutta koskettava runo.
VastaaPoistaOlisi kiva jos haluaisit tulla vasta vierailulle Aurinkokujallekkin ja haluaisit liittyä lukijaksikin.
Kiitos kommentistasi! Kyllä nämä sanat ihan omista tunteista ja elämästä kertovat. Yhdessä hetkessä tuntui tältä.
VastaaPoistaKävin blogissasi ihastelemassa keväisiä kuvia kodistasi. Tulen varmasti uudestaankin lukemaan ja voisinpa liittyä lukijaksikin :)