perjantai 6. marraskuuta 2015

Kultaa sadepilvien reunoissa

Tänä vuonna...

Olen saanut paljon.

Olen kohdannut sydämellisen lääkärin, joka uskoi minua ja auttoi yhdistelemään homealtistusten ja oireiden palapelissä palasia kohdilleen. Olen saanut kotiini mikrobitutkijan, johon saatoin luottaa ja joka vaikutti aidosti haluavan, että tilateemme ratkeaa parhain päin.

Olen saanut perheeltäni tukea monin eri tavoin. Olen saanut viedä lapsia mummille hoitoon voidakseni pakata irtaimistoa pois remontin alta. Olen saanut konkreettista apua pakkaamiseen ja tavaroiden kuskaamiseen kaatopaikalle.

Olen käynyt lasten kanssa siskoni luona, missä serkusten leikkiessä on valmistunut hyvää ruokaa koko porukalle. Olen päässyt syömään valmiiseen pöytään ollessani väsynyt tekemään itse ruokaa ja oman keittiöni ollessa terveydelleni haitallinen. Olen saanut viettää kesällä tunteja leikkipuistoissa siskon ja lasten kanssa, ja syödä leikkien lomassa evästä piknikviltillä.

Olen päässyt siskon kanssa kuuntelemaan mahtavaa gospelkuoroa hänen hankittua liput konserttiin minua piristääkseen. Olen tehnyt perheeni kanssa irtioton arjesta ja lähtenyt ensimmäistä kertaa vuosiin lomalle toiseen kaupunkiin. Olen vienyt lapsia Linnanmäelle ja iloinnut heidän ilostaan. Olen käynyt lasten kanssa tiedekeskus Heurekassa ja ihmetellyt hurjia käärmeitä Tropicariossa. Olen katsellut lasten riemua.

Olen päässyt mieheni ja lasten kanssa asumaan yli kuukaudeksi anopin kotiin hänen ollessa itse matkalla. Olen löytänyt viime tipassa juuri ennen koulun alkua meidän perheelle sopivan kaksion aivan oman kotimme ja esikoisemme koulun läheltä. Olen tehnyt tuohon kaksioon hakemuksen ja hyvin pian sen jälkeen vuokrasopimuksen. Olen saanut ystäviltä ja siskolta lainaan huonekaluja voidakseni tehdä väliaikaisesta asunnosta toimivan kodin.

Olen käynyt kesällä lasten kanssa toritapahtumassa ja voittanut siellä onnenpyörässä jokaiselle lapselle jonkin palkinnon, mukaan lukien onnenpyörän pääpalkintona olleen ison leluauton. Olen osannut iloita näistä palkinnoista suuresti jouduttuani viemään lapset home-evakkoon ilman yhtään tuttua lelua.

Olen voittanut arvonnassa mahdollisuuden osallistua kilpailuun, jossa voi voittaa rahaa. Olen voittanut kilpailusta perheemme kahden viikon ruokarahan suuruisen summan, vain minuutteja sen jälkeen, kun olin miettinyt, miten rahamme tulevat riittämään kahden viikon kuluttua olevaan palkkapäivään asti.

Olen saanut facebookin kautta kannustavia yhteydenottoja kavereilta, joiden kanssa emme ole vuosiin nähneet. Olen löytänyt sosiaalisesta mediasta homeongelmien kanssa kamppaileville tarkoitetun vertaistukiryhmän. Olen nähnyt, että vertaistuessa on voimaa.

Olen oppinut pitämään puoliani. Olen aloittanut matkan itseeni ja alkanut ymmärtää omia toimintatapojani. Olen opetellut delegoimaan ja ottamaan vastaan apua. Olen opetellut pyytämään apua.

Olen saanut tukea työkavereiltani joutuessani jäämään salakavalasti alkavan uupumuksen takia sairaslomalle. Olen kokenut työtiimini välittävän hyvinvoinnistani.

Olen saanut pitkin kesää kuulla ihmettelyjä, kuinka jaksan hymyillä asuntomme homeremontista ja sen aiheuttamasta tilanteesta puhuessani. Olen todennut sen olevan ainoa keino jaksaa. Olen kaiken huolen ja murheen keskellä tuntenut asioiden järjestyvän aikanaan.

Tänä vuonna olen saanut paljon.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sinun vuorosi kirjoittaa, jätä ihmeessä merkki käynnistäsi! :)