perjantai 6. marraskuuta 2015

Home is where this story begins...

Tänä vuonna...

Olen luopunut paljosta.

Olen epäillyt perheemme kodissa homevauriota. Olen potenut yskää ja nuhaa. Olen ollut huolissani osaamatta kuitenkaan yhdistää epäilemiäni vaurioita oireisiini. Olen ihmetellyt kipeytyviä sormien niveliä. Olen hengästynyt lapsia pukiessa ja unilauluja laulaessa. Olen ravannut lääkärissä valittamassa niveloireiden pahenemista. Olen vihjaillut epäileväni homealtistusta ja saanut heikosti asialle vastakaikua.

Olen ollut varma, että kotonamme on hometta, joka myrkyttää kehoani. Olen ollut varma, että asia pitää selvittää. Olen ilmoittanut epäilyksistäni isännöitsijälle. Olen teettänyt tutkimuksia ja jännittänyt tuloksia. Olen ollut etukäteen varma tuloksista. Olen saanut varmistuksen epäilyilleni. Olen viettänyt lasten kanssa pitkiä päiviä ulkona ja pakannut mukaan evästä voidaksemme välttää kaiken mahdollisen lisäaltistuksen kotona.

Olen kärsinyt nivelkipujen pahenemisesta. Olen ollut aamulla niin kipeä, että en ole meinannut päästä ylös sängystä. Olen saanut sormiini kipeitä haavoja ja yrittänyt vaihtaa lapsen vaippoja haavaisten sormien kanssa. Olen menettänyt lihasvoimia ja delegoinut vaipanvaihdon vahvemmille käsivarsille. Olen ollut huolissani. Olen työntänyt lastenrattaita ylämäessä vastatuuleen ja soittanut itku kurkussa lapsen isälle, että en saa henkeä. Olen ollut liian väsynyt, huolissani ja stressaantunut kyetäkseni jatkamaan rakasta lauluharrastustani. Olen tavannut ystäviä niin harvoin, että kerrat voidaan laskea yhden ihmisen sormilla.

Olen jatkanut lääkärikäyntejä ja hakeutunut keuhkolääkärille. Olen ollut tutkittavana keuhkoveritulpan poissulkemiseksi. Olen saanut kuulla sydänlihasentsyymien olevan reilusti koholla ja jäänyt keuhko-osastolle yöksi. Olen jättänyt yksivuotiaan kainalossa nukkujan ilman ennakkovalmistautumista yöhoitoon. Olen istunut kyyneleet silmissä sairaalan sängyllä ja ihmetellyt heikkoa oloani. Olen ravannut verikokeissa, keuhkokuvissa, magneettikuvissa ja röntgenissä. Olen saanut diagnoosin keuhkosairaudesta ja sidekudostulehduksesta. Olen aloittanut astmalääkkeet ja kortisonihoidon.

Olen sisuuntunut ja tilannut homekoirat. Olen istunut tietokoneen ääressä huomaamattomana ja katsellut sivusilmällä, kun koirat kiertävät nuuskimassa nurkkia. Olen kokenut samanaikaisesti helpotusta ja ahdistusta, kun koirat haukkuvat äänekkäästi juuri niissä paikoissa, missä omatkin epäilyni ovat olleet. Olen pysynyt kovana ja ottanut vastaan suullisen raportin homekoiran ohjaajalta. Olen purskahtanut itkuun koiran ja ohjaajan poistuttua. Olen uskonut vihdoin omia tuntemuksiani.

Olen raportoinut teettämistäni tutkimuksista eteenpäin. Olen kerännyt voimia omaisuuden pakkaamiseen pois alkavan remontin alta. Olen tyhjentänyt kotia, joka vain kaksi vuotta aikaisemmin oli kodiksemme valittu. Olen kerännyt tavaroita laatikoihin ja kantanut saastunutta irtaimistoa kaatopaikalle. Olen istunut lamaantuneena sohvalla laatikko kädessäni ja miettinyt, miten tästä selvitään. Olen katsellut lasten piirustuksia ja valokuvannut niitä ennen poisheittämistä. Olen heittänyt roskiin lasten leluja heidän tietämättään. Olen kantanut syväkeräysastioihin peittoja, tyynyjä, pehmoleluja. Olen käyttänyt pakatessa suojamaskia omassa kodissani.

Olen ollut täysin tietämätön siitä, missä viisihenkinen perheemme tulee remontin aikana asumaan. Olen muuttanut lasteni kanssa pois kotoa tietämättä, milloin sinne voi muuttaa takaisin. Olen jättänyt muutossa kaiken säästetyn irtaimiston huoneeseen, jonka ovi on tiivistetty muovein ja teipein. Olen pyrkinyt täyskatkoon homeiden saastuttamista tavaroistamme. Olen muuttanut anoppilaan kuukaudeksi ja ostanut lapsille kasan uusia kesävaatteita. Olen tuonut mukanani ainoastaan lapsen rattaat ja joitain omia vaatteita kuuman pesun kautta. Olen heittänyt takkini roskikseen kesken kauppareissun huomattuani vihdoin, että se haisee homeelle.

Olen miettinyt pääni puhki, mihin muutamme anoppilan vierailun jälkeen. Olen murehtinut tulevan asunnon kustannuksia ja sijaintia. Olen ollut huolissani lapsen koulun aloittamisesta kesken homekatastrofin. Olen alkanut kutsua kotia asunnoksi. Olen käynyt työmaalla ja tavannut saneerausta tekeviä tahoja. Olen pitänyt perheeni puolia. Olen käynyt mielessäni läpi homeremontin onnistumisen todennäköisyyttä. Olen kuullut sen olevan fifty-fifty. Olen sulkenut tämän huolen mielestäni.

Olen saanut homesairauden jälkitautina monikemikaaliyliherkkyyden. Olen saanut hajuaistin, joka kertoo hiekkalaatikolla istuessa, että kymmenen metrin päässä sijaitseva asukastalo ei ole rakenteiltaan puhdas. Olen herkistynyt pyörän kumin hajulle, painomusteelle ja monille hajusteille. Olen poistanut lasten piirustukset seinältä paperin hajun käydessä nenään.

Olen muuttanut perheeni kanssa tyhjään kaksioon. Olen pyytänyt facebookin kautta kavereilta lainaan verhoja, huonekaluja ja keittiötarvikkeita. Olen yrittänyt tehdä väliaikaisesta asunnosta kodin.

Olen joutunut pois mukavuusalueeltani ja tehnyt huomautuksia remonttiin liittyen. Olen perehtynyt asunto-osakeyhtiölakiin ja vastuun jakautumiseen. Olen kirjoittanut sähköpostiviestejä. Olen saanut sähköpostiviestejä. Olen vääntänyt rautalangasta ja olen pahoittanut mieleni. Olen nukuttanut lapsia kyyneleet poskilla miettiessäni, kuinka saan kaiken hoidettua.

Tänä vuonna olen luopunut paljosta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Sinun vuorosi kirjoittaa, jätä ihmeessä merkki käynnistäsi! :)